Vihdoin ja viimein..

..pääsin koneelle. Tosiaan en ole päässyt pitkään aikaan tekemään postausta koska meidän kone sano itsensä irti.. Se ei kertakaikkiaan edes käynnisty! Nyt kumminkin ihana isoveljeni päästi minut käymään hänen tietokoneellaan jotta saan postauksen tehtyä.

Asiaan, eli tämä postaus kertoo siis kaksi viikkoa sitten olleesta tallipäivästä ja ratsastustunnista, jolloin (yllätysyllätys) menin Nami ponilla. Ennen tunteja kävimme hakemassa heppoja sisälle ja hepat oli hieman villinä, koska silloin tuuli todella kovasti. Käytiin sitten Elpin kanssa hakemassa varsat tarhasta ja Tatu, jota minä talutin oli ainakin ihan pöljä. Itse olin kyllä rauhallinen siinä tilanteessa kun Tatu riekkui, koska varsa on sen verran pieni että pysyy kiinni hyvin. Ihan nätisti loppujen lopuksi päästiin sisälle.

En kauhean tarkkaan muista mitä ratsastustunnilla tehtiin, mutta jotain väistöjä taidettiin tehdä ympyrällä. Nami oli taas ihan huippukiva. Ponit tahtoi innostua laukassa kun pitkästä aikaa kentän pohja on hiekalla talven jälkeen ja kavioissa on nyt pitoa.

Koneongelmasta huolimatta yritän tehdä postauksia!

Epäonnistumisia

Ajattelinpa tehdä tällaisen postauksen, missä kerron epäonnistumisesta ja omista epäonnistuneista asioista.

Monien mieletä epäonnistuminen on todella hirveää ja noloa ja haluaisi vältää sen. "Raaka" totuus kumminin on että jokaiselle varmasti sattuu elämänsä aikana erilaisia epäonnistumisia, mutta osaa niistä kumminkin on hauska muistella jälkikäteen.
Epäonnistumisesta on jopa hyötyä, se on esim. kehityksen kannalta suotavaa. Kun teemme virheitä, opimme niistä ja osaamme välttää niitä. Epäonnistumisista siis seuraa jotain hyvää, vaikka niin ei ehkä tunnu epäonnistumisen hetkellä. Miksi sitten ihmiset pelkää epäonnistumista (esimerkkinä minä)? Omasta mielestäni varmaan se mitä muut ajattelevat, tuomitsevatko muut sinut luuseriksi joka ei osaa mitään ja epäonnistuu kaikessa? Tuskinpa näin on, vaikka siltä saattaakin tuntua. 

Noniin ensimmäisenä tilanne estevalmennuksesta. Olin siis eräänä kauniina talviaamuna estevalmennuksessa Max- nimisen risteytysponin kanssa. Max oli tosi pörhäkkänä ja esteen jälkeen se teki pukin ja oli tosissaan melko ketterä liikeissään. (jopa max siis ketterä :D) Noh siinäpä meni sitten tasapaino, ja kuten kuvasta näkyy kellahdin Maxin oikealle kyljelle, mutta en päässyt laskeutumaan alas, koska jalkani oli jalustinhinan välissä. Siinä sitten käppäiltiin Maxissa roikkuen noin puolikenttää, kunnes Max pysähtyi ja sain jalan irti. Sitten vain takaisin selkään ja kaikki naurettiin kuinka hassulta näytinkään :D

Tämä kuva onkin esiintynyt aikaisemminkin blogissa, mutta siis tämä on ekoista koulukisoista Nami- ponin kanssa (Nami siis ihan ekaa kertaa eläessään kouluradalla). Sisääntulo kouluradalle ei kyllä ollut rento. Ponia pelotti vähän kaikki asiat kouluradalla. Aidat oli ihan hirveitä petoja ja tuomareiden auto oli myös sen mielestä ihan hirveä. Melkein koko radan ajan poni oli jännittynyt, mutta ihan kunnialla selvittiin siitä huolimatta. 

Nämä kuvat ovat viimekesän leiriltä jolloin tipuin Kermalta estetunnilla. Kermalla ei yleensä ole ollut tapana ohitella esteillä, mutta jonkun takia se oli erityisen hankala tuolla tunnilla. No sitten yhdessä vaiheessa tultiin esteelle ja Kerma pujahti äkkiä oikealta puolelta estettä ohi ja samalla se kompasteli hieman ja minulla meni tasapaino ja tipuin suoraan oman jalan päälle. Siinä sitten Suvi auttoi minut kentän reunalle istumaan ja otettiin saapas pois jalasta, koska jos jalkaa turpoaa niin ei saapas sitten enää lähdekkään jalasta. Laitettiin jalkaan heti kylmää ja tunnin jälkeen mentiin KYS:iin päivystykseen ja käytiin röntgenissä. Jalka oli tosiaan niin kipeä ettei yhtään kärsinyt siirtää sille painoa. Onneksi ei ollut murtumaa, vaan nilkka oli vaan pahasti revähtänyt-> kepit viikoksi.

Tässä on sitten taas estevalmennus jossa alunperin minun piti mennä kermalla, mutta Kermalla oli jalka turvoksissa joten menin sitten Millalla. Tunnin alussa Milla oli tosi pirteä ja innoissaan esteistä, mutta sitten kun esteet nuosi siihen 70cm niin alkoi tökkiä. Yritin varmaan 20 kertaa mennä tuon keltaisen okserin yli ja monen monta kieltoa sieltä tuli, mutta loppujen lopuksi saatiin Milla siitä menemään ja voin sanoa että kyllä muuten olin puhki sen jälkeen.

Tässä on kanssa viimekesän leiriltä kuva, jossa menen Maxilla. Tuolla tunnilla opin että pitää ratsastaa ihan loppuun asti, eikä ponia saa jättää ns. yksin esteelle. Muuten meni ihan hyvin muutamasta kiellosta huolimatta.

Jälleen estevalkkaa Maxilla. Poni tosi pörtsäkkänä eikä kaikissa hypyissä meinannut päästä mukaan kun Max loikkasi niin kaukaa ja kuten kuvista näkyy, ilmavara on ihan mukava :D En onneksi tippunut kumminkaan.

Photobomb pikkuveli. Vanhojentansseista kuva. Äitiä halailin ja pikkuveli tietenkin tunki nenänsä kuvaan :DD

Hmm... Mitäköhän tästä kuvasta sanoisi.. No, sanotaanko vaan että pieleen mennyt kuva :D

Tässä kuvassa Kerma heppa meinasi syödä mun kameran ja ilme oli tietty ihan karmea.. Joten pikkusensori :D

Nyt annan neuvon: älkää ikinä uittako heppaa kumpparit ja nilkkasukat jalassa! kumpparit viskasin vegeen kun hoksasin et ei siitä tuu mitään, mutta sukat jätin jalkaan kun pelkäsin, että iso iilimato tulee ja syö minut :D No siinäpä sitten sukat irtosi kun hepat porskutteli vettä ja haravan kanssa sitten niitä sukkia etsittiin ja onneksi ne sitten löytyivät :DD

Älkää siis masentuko jos te epäonnistutte asioissa! Asenne kohdilleen, naurakaa mokillenne, sillä muutkin mokaa, ette ole ainoita.

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta?

My Day

Postausideoita?

Noniin, blogi sai vähän uutta ilmettä! Mitäs pidätte vähän yksinkertaisemmasta ulkoasusta?

Niin ja minulla ei ole ollut oikein postattavaa, paitsi viikonloppuna tulee koirapainotteinen postaus :D

Kertokaa ideoita mitä haluatte minun postaavan, my day, varustepostaus ym. ??

ja sitten kukka kuvia :DD

Täytetyt päärynät suklaakastikkeen kera

Noniin eli tässäpä teille ohje herkullisiin päärynöihin!

Tarvitset:

1½rkl sitruunamehua

2 vahaamattoman sitruunan kuoret hienoksi raastettuna

3dl vastapuristettua appelsiinimehua

6dl puolikuivaa valkoviiniä

4 kokonaista mausteneilikkaa

125g sokeria

6 kypsää päärynää

9dl kuohukermaa (pieniin päärynöihin riittää ihan hyvin 2,5dl!)

75g kuorittuja, paahdettuja ja rouhittuja hasselpähkinöitä

Suklaakastike:

55g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)

15g voita

Valitse kypsiä päärynöitä.

1. Yhdistä isossa kasarissa sitruunan mehu ja raastettu kuori, appelsiinimehu, viini, neilikat ja sokeri. Kuumenna seosta varovasti, kunnes sokeri liukenee.

2. Kuori päärynät, mutta jätä kannat paikalleen. Leikkaa  päärynöiden pohjat tasaisiksi, niin ne pysyvät pystyssä. Poista siemenkota pohjasta päin terävällä veitsellä. Aseta päärynät pystyasentoon kasariin. Keitä päärynät pehmeiksi kannen alla miedolla lämmöllä, n.20 minuuttia.

3. Nosta päärynät sokeriliemestä ja siirrä ne jäähtymään. Poista mausteneilikat liemestä ja heitä ne pois. Keitä sokerilientä kokoon n. 45 minuutin ajan, kunnes sitä on jäljellä n. 2dl. Neste tummuu ja sakeutuu huomattavasti. Anna jäähtyä.

4. Aseta jäähtyneet päärynät kyljelleen. Tee päärynöihin pienellä terävällä veitsellä pitkittäisviilto siten, että kanta jää kiinni ja hedelmän keskelle syntyy onkalo

5. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita siihen varovasti hasselpähkinät sekaan(me ripoteltiin ne jälkeenpäin päälle). Lusikoi tai pursota kermaa päärynöiden väliin. Aseta päärynä pystyasentoon tarjoiluastiaan.

6. Sulata suklaakastiketta varten suklaa ja voi pienessä kasarissa. Varo ettei seos pääse kiehumaan.

7. Kaada hiukan sokerilientä (jota aiemmin keitit kokoon) päärynöiden päälle ja tarjoa loput erillisestä astiasta. Valuta vielä suklaakastiketta päälle.

Tarjoile!