Ekat seurakisat

Heips! Minulla oli siis ihka ekat seurakisat sunnuntaina 20.9. Sorsasalossa ja menin ne Aatun kanssa. Mentiin luokka 1a, Helppo C 2:2000. Minulla ei ole siis yhtään kokemusta kisailusta muuten kuin tallin omista pikkukisoista. Ja Aatun kanssa en ole käynyt kun kerran Ratsunaisen koulukisoissa, joten kisakokemusta Aatun kanssa on vielä vähemmän. Ensin vähän epäröin kisoihin lähtöä kun edellinen ratsastuskerta meni niin huonosti (se oli ennen Terhin pitämää tuntia). Päätin kuitenkin, että samapa tuo, pakko sitä sinne kisoihin joskus on lähteä ja silti saattaa mennä huonosti vaikka olisi treenannut paljon.

Minun startti oli viidentenä ja kisat alkoi klo 09:00, joten herätys oli suht aikaisin. Aamulla tallilla tehtiin normi "kisarutiini", mitä aina kisoihinlähtöaamuna tehdään. Minä siis aloin harjailla Aatua, jolloin Iida pakkaa kamat kyytiin, mutta nyt ne oli valmiina Autossa, koska Iidalla oli kisat lauantaina 19.9. Sitten tein Aatulle sykeröt. Sykeröistä tuli ihan siistit vaikkei niiden tekemisestä ole kauheammin kokemusta. Olikohan nyt toinen vai kolmas kerta kun tein Aatulle sykeröt, tai ylipäänsä ikinä :D Harrastanut ratsastusta 10 vuotta, enkä ole ikinä tehnyt sykeröitä -säälittävää :'D
Sitten kuljetussuojat kinttuihin ja Aatu koppiin.

Kun päästiin kisapaikalle kävin ensimmäiseksi ilmoittautumassa ja sitten aloin vaihtamaan kisavaatteita. Sitten sattui semmoinen homma, jota en odottanut yhtään. Laitoin nimittäin kannuksia jalkaan, hihna soljesta läpi, kiristys ja "NAPS!". Hihna meni poikki! Tuijotin hetken katkennutta hihnaa kädessäni ja alkujärkytyksen jälkeen kyllä alkoi vitutttaa kuin pientä oravaa. Lähdin etsimään josko jostain saisi hihnat lainaan ja päätin suosiolla mennä suoraan kasliaan ja sieltä sain lainaan ihan tuliterät hihnat kannuksiin. Huhuh kun tuli helpotuksen tunne :D Iso kiitos siis Sorsasalon kisojen henkilökunnalle avusta! Miten voi olla noin huono tuuri heti ekoissa kisoissa.. No sitten vaan auton luo ja vaihdoin loputkin vaatteet ja lähdettiin verkka-alueelle.

Viritettiin ennen selkään nousua radiosysteemi minun ja Iidan välille, jonka avulla Iida pystyi neuvomaan minua "huutamatta" kentän toisessa laidassa kun kuulin Iidan puheen korvillani olevista kaiuttimista. Heti kun otin ohjat käteen Aatu tuli pehmeästi kuulolle. Aatu oli vielä herkillä Iidan edellispäivän kisasuorituksista, joten Aatu oli tosi herkkä ja helpompi ratsastaa kuin "normaalisti". Alkuverkka sujui siis tosi kivasti, Aatu oli mukavan rento ja kuunteli apuja hyvin.

Kun päästiin isolle kentälle, jossa radat oli, niin Aatu katseli ympärilleen ja ei tahtonut keskittyä ja päätin antaa Aatun vähän aikaa kävellä rennosti. Iida tuli vielä aidan nurkkaan neuvomaan ja ratsastin vähän ravia ja otin pari laukannostoa. Laukka tietty se minun ongelmainen askellaji Aatun kanssa, jolloin Aatu nousee pois kuolaimelta ei laukkaa kovin rennosti. Onneksi laukka olikin radan lopussa, joten pystyin keskittymään raviosuuksiin stressaamatta loppuradan laukasta.

Lopulta tuli minun vuoroni ja minut kuulutettiin radalle. Aatun kanssa taas kiva "ongelma" on se, että jos yhtään ajattelee, että nyt se ei mene nurkkaan tai säikkyy sitä tai tätä niin silloin se ei kyllä mene radan nurkkiin tai lähellekkään aitoja. No aluksi tietty oli hankaluuksia nurkkien ja aitojen lähelle menon kanssa, mutta sitten ajattelin vaan päättäväisesti ratsastaa vaan rennosti ravia ja saada Aatu keskittymään muuhun kuin aitoihin tai muuhun jännittävään.
Sitten vihellettiin pilliin..

Raviosuudet meni mielestäni kohtuullisen hyvin. Aatu oli rennosti ja itsekkin helpotuin kun Aatu oli rento. Osa ratsastusteistä meni kivasti ja jotkut venyi vähänliian suuriksi. Välillä Aatu kävi pois kuolaimelta, mutta eihän sillä C:n radalle ole väliä, sillä C:ssä ei vaadita hevoselta peräänantoa.
Peruutus sujui myös tosi kivasti. Pistin vaan peruutuksen alulle ja Aatu lähti nätisti peruuttamaan suoraan ja oikean askelmäärän vielä.

Laukka osuus sitten tuli lopulta eteen ja silloin Aatu tulikin pois kuolaimelta, mutta laukannostot tulu juuri oikeissa kohdissa ja kaikki laukat oli oikein eli ei siis nostanut vastalaukkaa :D Laukan jälkeen ravi oli ihan kamala ja lopputervehdykseen tulo oli minusa ihan kamalaa. Olin ihan jämähtänyt siellä selässä laukan jäljiltä ja Aatukin oli ihan että "mitähän sille kuskille nyt tapahtui?".

Prosenteiksi kertyi 59,773% ja sijoitus 11/21 eli eipä jääty ainakaan viimeiseksi. Ei saatu yhtään nelosta ja parhaat pisteet oli 6,5! Ihan hitusen verran paremmin kun olisi mennyt mm. se lopputervehdykseen tulo niin ehkäpä 60% olisi saatu, niin hilkulla tuo kuitenkin oli..

Lopulta olin/olen kuitenkin ihan tyytyväinen tulokseen, sillä olihan nämä vasta ekat seurakisani ikinä. Olin jo ajatellut kaikkein pahinta, että Aatu vaan katselisi koko radan ajan pilviä ja minä yritän epätoivoisesti saada sitä kuulolle :D Aatu oli kuitenkin jo heti alkuverkassa tosi kiva ja ei voisi poniiniin olla tyytyväisempi, se teki parhaansa vaikka minä vähän sähelsin siellä.

Ja yksi asia jonka huomasin oli se, että minä en läheskään jännittänyt yhtään niin paljon mitä yleensä! Minulla tosi monesti koskee kovasti mahaan kun jännitän niin paljon kisoja ja jopa Iidan kisoissakin minua on useasti koskenut kisa-aamuna mahaan kun jännittää Iidan puolesta :'D En siis ollut niin jännittynyt kuin normaalisti olen aina ollut. Ehkä olen jotenkin oppinut hillitsemään jännitystä? Luulin nimittäin, että olen ihan kuollut akka siellä selässä, mutta toisin oli.


kuvat on napattu videolta, koska muita kuvia ei ole. Kuvien laatu siis vähän huono, mutta selvää kuitenkin niistä saa :)

Onnistumisen fiiliksiä

Moi!! Mulla onkin ollut kiireistä tällä viikolla kun olen maanantaista asti ollut tallilla töissä. Tuuraan erästä työntekijää ainakin tämän viikon ajan ja olen ollut tallilla klo 12-18 hommissa. Olen jäänyt muutamana päivänä vähän pidemmäksi aikaa kun on tarvittu apua.

Maanantai oli ihan tosi täyteen buukattu päivä, sillä aamulla kun heräsin menin noin puoli kahdeksitoista tallille, siivottiin, jaettiin heinät, haettiin hepat sisälle yms. Saatiin hommat tehtyä neljään mennessä ja sitten lähdin suoraan ratsunaisesta Iidan kyydillä kohti Rissalaa, sillä olin menossa Aatun kanssa Terhi V:n pitämälle ryhmätunnille klo 17-18.

Oli vähän kiire joten Iida rupesi laittamaan Aatua valmiiksi ja minä sillä aikaa vaihdoin ratsastuskamppeet päälle.

Alkukäynneissä kun rupesin keräämään ohjia Aatu tuli heti pehmeälle tuntumalle ja tuntui silloin suhteellisen yhteistyöhaluiselta. Kun siirsin raviin, pehmeys katosi siihen :D Muutamia pätkiä Aatu välillä rentoutui ja alkuverkassa laukkakin oli tosi jäykkää. Tällä hetkellä laukka onkin hankalin, jota pitää rueta hiomaan kun jotenkin vaan jäykistyn ihan totaalisesti laukassa.

Ruettiin tekemään viisikaarista kiemurauraa ravissa ja hevoset piti taivuttaa hyvin kaarissa. Aluksi Aatu ei pysynyt kunnolla kuulolla kaarissa ja jäi pohkeen taakse ja meni pää kohti korkeuksia, mutta pikkuhiljaa kun sain jaloilla ratsastettua paremmin niin Aatu alkoi tulla kuolaimelle. Olin jo siinä vaiheessa ihan onnessani, että sain Aatun rennoksi eikä se mennyt ihan kamelina :D Sen verta hankaluuksia oli viimekkin kerralla kun Aatulla menin.
Jossain vaiheessa kiemuroiden kaariin piti tehdä voltit. Välillä Aatu taas karkasi pohkeen taa, mutta pian opin korjaamaan asian tarpeeksi ajoissa.

Välillä kädet lysähti alas ja aina havahduin siihen ja nostin ne takasin ylös. Myös ylävartalon ryhti lysähti jossain vaiheessa kun voimat alkoi olla vähissä, mutta korjasin yläkropankin uudestaan.

Noin puolessa välin tuntia me siirryttiin pääty-ympyrälle ja ruettiin taivuttelemaan hevosia. Taivutettiin aika selkeästi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy kuinka minun sisäkäsi on kauempana ulkokädestä. Tehtiin myös sulkuja, mutta en nyt tiedä miten ne minulla ja Aatulla meni :D Kyllä ainakin pari askelta taisi onnistua.

En ole Aatun kanssa varmaan kertaakaan saanut itsekseni ratsastaessa laukkaa rullaamaan rennosti, mutta nyt Aatu meni oikeaan kierrokseen pienen pätkän rennosti laukkaa. Se oli tosi kivaa.
Vasen kierros varsinkin Aatun kanssa on minulle paljon hankalampi puoli. Nimittäin minun vasen käsi on vähän niinkuin kuollut käsi :D Se on tosi hyvä ulkokätenä, koska se pysyy suht. hyvin paikallaan. Kun taas oikea käsi on se eloisa käsi, jolla pystyn "juttelemaan" hevosen kanssa. Vasemmassa kierroksessa se kuollut, jäykkä käsi on huono sisäkäsi kun sen pitäisi pystyä liikkumaan enempi ja oikea käsi tahtoo sitten touhuta liikaa, jolloin Aatu ei saa riittävää tuokea ulko-ohjasta.

Saatiin vasempaan suuntaan kuitenkin lopussa rennot ravipätkät, mutta laukka ei kyllä onnistunut yhtään. Se meno oli kyllä ihan kankeaa kun en edes saa istuttua satulassa puristamatta mistään tai jäykistymättä.. Voihan.. Laukkatreeniä siis tiedossa!

Ryhmätunnin jälkeen, vanhemmat tuli hakemaan minut tallilta ja lähdettin takaisin ratsunaiseen, sillä minulla on vakiotunnit siellä maanantaisin klo 20-21. Vielä piti jaksaa ratsastaa työaherruksen ja Aatulla ratsastuksen jälkeen.. No kyllähän se meni, mutta en enää ihan jaksanut keskittyä täysillä.

Minulla ja Aatulla on muutes ihka ensimmäiset seurakisat nyt sunnuntaina 20.9. sorsasalossa :D Ei muuta kun seurakisat vaan, mutta enpä ole vielä harrastukseni aikana käynyt ikinä. Kuolen varmaan jännitykseen jo lauantaina tai aiemminkin, koska olen ihan älytön jännittäjä. Onko teillä mitään vinkkejä jännityksen lievittämiseen??

Suonenjokireissu

Hei! Tämä viikonloppu on ollut täynnä toimintaa ja sama homma jatkuu taas huomenna maanantaina.
Torstaina Katja laittoi minulle viestiä, että milloin tulisin käymään Affella ratsastamassa. Katja siis omistaa Affe ponin, joka on aiemminkin blogin puolella vieraillut (postaukseen pääset tästä). Sovittiin sitten katjan kanssa, että tulen lauantaina ratsastamaan.

Päätinpä kysäistä sitten kaveriltani Aijalta josko pääsisin heille perjantaina yöksi ja kävisin lauantaina ratsastamassa Affella naapurissa. Päädyin yökylä reissuun siksi, koska halusin myös nähdä kavereita pelkän ratsastuskäynnin sijaan.
Lähdin perjantaina bussilla kohti suonenjokea ja Aija odotti minua vastassa pyörän kanssa. Aija kyytsäsi minut niille ja toki kun Aija kyseessä niin koiranpentujahan me mentiin heti ekaksi katsomaan! Niin söpöjä ja vieläpä 10 kappaletta! <3

Perjantaina tehtiin kaiken näköistä eläimien kanssa :) Käytiin moikkaamassa pentuja, käytettiin muita koiria lenkillä ja tietty heppatyttöhän käyttää myös lenkillä ponia! Miksi hankkia koira kun yhtä hyvin voit hankkia suloisen ponin, jonka kanssa lenkkeillä ;D

Lauantaina lähdettiin Aijan kanssa käpöttelemään Katjan luokse. Etsittiin puomeiksi puita ja "tolppina" toimi mikä vaan siihen hommaan kelpasi :D Viriteltiin siinä ensitöiksemme viereiselle pellolle muutama este. Hain sitten Affen tarhasta ja ruettiin laittamaan sitä kuntoon.

Kävelin muutaman kiekan pellolla ja katselin samalla onko missään kuoppia tai isoja kiviä joihin voi kompuroida. Rupesin sitten verkkaamaan Affea ravissa ja vauhtia kyllä riitti jo heti alussa.

Ensimmäisellä laukannostolla Affe lähti aika lujaa ja heti yritti pukittaa ja muistin sitten ottaa ohjat kunnolla käteen ettei pääse enää vetämään päätä alas. Paljon sai tehdä puolipidätteitä, että laukkaa ei voinut sanoa enää kiitolaukaksi :D Pelto taisi vielä oikein ruokkia innokkuutta esteistä puhumattakaan.

Esteille mennessä päätin, että joka kerta pitää tulla rauhassa tai muuten käännän pois esteeltä. Affe kun tahtoo kuumua ja mennä lujaa niin laukka jää tosi pitkäksi ja "hallitsemattomaksi", sitten hypystä tulee pitkä ja matala. Tämän takia Affe pudottikin puomin muutaman kerran. Laukka pitäisi saada kasaan (pitää olla napakka laukka), että hyppy lähtee enemmän ylös eikä tulisi pudotuksia.

Affe kuumui hyppyjen takia, joten joka kerta hypyn jälkeen otin Affen kiinni ja tein muutaman raviympyrän, jotta sain ponin taas kuulolle. Puolipidätteitä piti tehdä paljon. Vauhtia kun oli, niin Affe kokosi välillä itseään melko paljon :D Tähtäsin kyllä kuitenkin vähän rennompaan muotoon.

Päätin lopuksi keskittyä menemään koulua kun olo tuntui siten vähän kotoisammalta kuin esteillä.
Katja ja Aija purki esteet pois tieltä ja rupesin tekemään väistöjä. Aluksi kokeilin käynnissä, mutta väistöt oli kovin loivia. Huomasin myös käynnissä, että vasemmalle väistäessä Affe tahtoi karata lavasta. Siirryin raviin ja väistöt alkoi sujuia paremmin.

Lopuksi mentiin vielä pitkin peltoa kiitolaukkaa kun Affe rakastaa laukkaamista :D 

Mitäs piditte postauksesta, missä kerroin vähän tarkemmin ratsastuksen kulusta? Haluatteko jatkossakin tarkempaa kerrontaa?

Kiitos Aijalle kuvista ja Katjalle kun sain käydä Affella ratsastamassa!

Esteyksärillä

Ohhoh, olenpa heittäytynyt laiskaksi. Ei ole yhtään houkuttanut kirjoittaa blogia vaikka aihetta olisi ollutkin.. Olen nyt innostunut piirtämisestä ja tuntuu, että kaikki aika menee siihen eikä jaksa millään blogia rueta kirjoittamaan. Nyt päätin kuitenkin itseni riuhtaista koneen ääreen kirjoittamaan teille, jos tätä kukaan edes lukee. Kommentitkin siis piristäisi minua sekä antaisi ehkä puhtia kirjoitella uutterammin ja tietäisin että kiinnostaako ketään edes kirjoitanko täällä vai en :)

Tämä postaus nyt kertoo kuitenkin viikon takaisesta esteyksäristäni, jonka tarkoituksena oli vähän avittaa tuleviin estekisoihin joihin en kuitenkaan mennyt (kerron tarkemmin alempana). Olisin halunnut jonkun kaveriksi tuohon yksärille, mutta kukaan ei päässyt, joten menin sitten itsekseni. Rasukseni otin Inton, oikean luottopollen esteillä. Into hyppää kyllä vaikka paikaltaan jos vaan askeleet osuu kohdalleen.

Alkuverkassa yritin saada laukkaa rullaamaan kunnolla kun Inton laukka tahtoo olla aika "töpöä" jos sitä ei saa rullaamaan kunnolla. Pari ensimmäistä verkkahyppyä menin ristikkona.

 Muutaman hypyn jälkeen ristikko nostettiin pystyksi ja menin kahden esteen sarjaa. Jo n. 70cm esteet vähän jänskätti kun en ole pitkään aikaan päässyt hyppäämään kunnolla ja olikin ihan noviisi olo siellä selässä kun okseriakin ruvettiin hyppäämään :D Onneksi esteistunta ei ole kauhean pahasti rupsahtanut, tosin osassa kuvissa olen ehkä pikkuisen liikaa jalustimilla ja okserilla jalka takana, mutta okserilla taisin vaan yrittää pysyä kyydissä kun ekalla kerralla tuli kielto huonon hyppypaikan ja oman jännitteisyyden takia. Vauhtiakin oli Inton kanssa aika kovasti kun toinen oli ihan innoissaan:D

 "Välibreikki ja ohjeistusta"

Tässä kuvassa istunta näyttää omaan silmään ihan hyvältä. En sukella liikaa ja jalatkin näyttäisi olevan ihan hyvällä kohdalla.

Tässä okserilla tullut kielto. Itseä ehkä hirvitti ekaksi mennä okserille pitkästä aikaa joka oli kuitenkin vähän vajaat 90cm ja Into varmaan ajatteli, että enpä nyt ihan ilmatteks akkelia tuosta yli vie.

Ja näin kauniilta näyttää kun yrittää vaan pysyä kyydissä xD  

 Tällä yllä olevalla "barbie-esteellä" meinasin tupsahtaa kuralätäkköön kun Into hyppäsi aikamoisella loikalla (ei tässä kuvassa) ja minulta lähti jalustimetkin jalasta, mutta Into onneksi hidasti niin, että pääsin takaisin kyytiin.

Toinen kerta okserille mentäessä sujui hyvin eikä itseäkään jännittänyt enää niin kauheasti kun siitä jo kerran yli päästiin.

Viimeisessä tehtävässä lopussa olevan kahden esteen sarjan tulin pari kertaa uudestaan, koska tultiin koko ajan liian lujaa ja Into ei saanut askelia tarpeeksi ja hyppäsi ihan liian kaukaa vaikka yleensä Into ottaa pienen töpö askeleen mielummin kun hyppää liian kaukaa.

Tässä näkyy kun en päässyt hyppyyn mukaan kun Into hyppäsi niin kaukkaa ja jäin satulan takakaarelle istumaan.

Yksäri oli tosi kiva kun pääsi heti hyppäämään kunnolla ja tunnista ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Minä olin jo sydän syrjällään kun meinasin käydä kentän mutaa maistamassa :D Voin sanoa että kyllä sydän jytkytti vaikkei ollut kummoinen juttu, oli kai adrenaliinia veressä xD

Niin ja tosiaan tämän yksärin tarkoitus oli karaistaa minua tuleviin estekisoihin, joihin en mennytkään, koska olin niin uupunut. Kisat oli siis sunnuntaina ja tarkoitukseni oli osallistua 80cm luokkaan. Minä heräsin lauantai aamulla jo ennen viittä ja lähdin Iidan mukaan kisareissulle Iisalmeen. Kun pääsin kisoista, juhlittiin samana päivänä isäni viisikymppisiä ja voitte vaan arvata, että meni myöhään! Tiesin siis illalla, että nyt menee sunnuntain puolella valvominen ja aamulla pitäisi kisoihin lähteä.. Ei tulisi millään onnistumaan, joten laitoin illalla tallille viestin, että perun osallistumiseni. Olin yksinkertaisesti vaan niin väsynyt, että en varmaan olisi pysynyt hevosen selässä ja olinkin aamulla tyytyväinen päätökseeni.

Postauksen kaikki kuvat (c) Noora Mielonen


Mitä tykkäsitte postauksesta? Oliko liikaa kuvia? Haluatteko, että teen postauksen jostain haluamastanne aiheesta?