Polle on pomo

Epäonnistumisia

Ajattelinpa tehdä tällaisen postauksen, missä kerron epäonnistumisesta ja omista epäonnistuneista asioista.

Monien mieletä epäonnistuminen on todella hirveää ja noloa ja haluaisi vältää sen. "Raaka" totuus kumminin on että jokaiselle varmasti sattuu elämänsä aikana erilaisia epäonnistumisia, mutta osaa niistä kumminkin on hauska muistella jälkikäteen.
Epäonnistumisesta on jopa hyötyä, se on esim. kehityksen kannalta suotavaa. Kun teemme virheitä, opimme niistä ja osaamme välttää niitä. Epäonnistumisista siis seuraa jotain hyvää, vaikka niin ei ehkä tunnu epäonnistumisen hetkellä. Miksi sitten ihmiset pelkää epäonnistumista (esimerkkinä minä)? Omasta mielestäni varmaan se mitä muut ajattelevat, tuomitsevatko muut sinut luuseriksi joka ei osaa mitään ja epäonnistuu kaikessa? Tuskinpa näin on, vaikka siltä saattaakin tuntua. 

Noniin ensimmäisenä tilanne estevalmennuksesta. Olin siis eräänä kauniina talviaamuna estevalmennuksessa Max- nimisen risteytysponin kanssa. Max oli tosi pörhäkkänä ja esteen jälkeen se teki pukin ja oli tosissaan melko ketterä liikeissään. (jopa max siis ketterä :D) Noh siinäpä meni sitten tasapaino, ja kuten kuvasta näkyy kellahdin Maxin oikealle kyljelle, mutta en päässyt laskeutumaan alas, koska jalkani oli jalustinhinan välissä. Siinä sitten käppäiltiin Maxissa roikkuen noin puolikenttää, kunnes Max pysähtyi ja sain jalan irti. Sitten vain takaisin selkään ja kaikki naurettiin kuinka hassulta näytinkään :D

Tämä kuva onkin esiintynyt aikaisemminkin blogissa, mutta siis tämä on ekoista koulukisoista Nami- ponin kanssa (Nami siis ihan ekaa kertaa eläessään kouluradalla). Sisääntulo kouluradalle ei kyllä ollut rento. Ponia pelotti vähän kaikki asiat kouluradalla. Aidat oli ihan hirveitä petoja ja tuomareiden auto oli myös sen mielestä ihan hirveä. Melkein koko radan ajan poni oli jännittynyt, mutta ihan kunnialla selvittiin siitä huolimatta. 

Nämä kuvat ovat viimekesän leiriltä jolloin tipuin Kermalta estetunnilla. Kermalla ei yleensä ole ollut tapana ohitella esteillä, mutta jonkun takia se oli erityisen hankala tuolla tunnilla. No sitten yhdessä vaiheessa tultiin esteelle ja Kerma pujahti äkkiä oikealta puolelta estettä ohi ja samalla se kompasteli hieman ja minulla meni tasapaino ja tipuin suoraan oman jalan päälle. Siinä sitten Suvi auttoi minut kentän reunalle istumaan ja otettiin saapas pois jalasta, koska jos jalkaa turpoaa niin ei saapas sitten enää lähdekkään jalasta. Laitettiin jalkaan heti kylmää ja tunnin jälkeen mentiin KYS:iin päivystykseen ja käytiin röntgenissä. Jalka oli tosiaan niin kipeä ettei yhtään kärsinyt siirtää sille painoa. Onneksi ei ollut murtumaa, vaan nilkka oli vaan pahasti revähtänyt-> kepit viikoksi.

Tässä on sitten taas estevalmennus jossa alunperin minun piti mennä kermalla, mutta Kermalla oli jalka turvoksissa joten menin sitten Millalla. Tunnin alussa Milla oli tosi pirteä ja innoissaan esteistä, mutta sitten kun esteet nuosi siihen 70cm niin alkoi tökkiä. Yritin varmaan 20 kertaa mennä tuon keltaisen okserin yli ja monen monta kieltoa sieltä tuli, mutta loppujen lopuksi saatiin Milla siitä menemään ja voin sanoa että kyllä muuten olin puhki sen jälkeen.

Tässä on kanssa viimekesän leiriltä kuva, jossa menen Maxilla. Tuolla tunnilla opin että pitää ratsastaa ihan loppuun asti, eikä ponia saa jättää ns. yksin esteelle. Muuten meni ihan hyvin muutamasta kiellosta huolimatta.

Jälleen estevalkkaa Maxilla. Poni tosi pörtsäkkänä eikä kaikissa hypyissä meinannut päästä mukaan kun Max loikkasi niin kaukaa ja kuten kuvista näkyy, ilmavara on ihan mukava :D En onneksi tippunut kumminkaan.

Photobomb pikkuveli. Vanhojentansseista kuva. Äitiä halailin ja pikkuveli tietenkin tunki nenänsä kuvaan :DD

Hmm... Mitäköhän tästä kuvasta sanoisi.. No, sanotaanko vaan että pieleen mennyt kuva :D

Tässä kuvassa Kerma heppa meinasi syödä mun kameran ja ilme oli tietty ihan karmea.. Joten pikkusensori :D

Nyt annan neuvon: älkää ikinä uittako heppaa kumpparit ja nilkkasukat jalassa! kumpparit viskasin vegeen kun hoksasin et ei siitä tuu mitään, mutta sukat jätin jalkaan kun pelkäsin, että iso iilimato tulee ja syö minut :D No siinäpä sitten sukat irtosi kun hepat porskutteli vettä ja haravan kanssa sitten niitä sukkia etsittiin ja onneksi ne sitten löytyivät :DD

Älkää siis masentuko jos te epäonnistutte asioissa! Asenne kohdilleen, naurakaa mokillenne, sillä muutkin mokaa, ette ole ainoita.

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta?