Moi ihanat lukijani jos teitä siellä nyt on! Pahoittelen pitkää postaustaukoa, joka johtuu ihan siitä, että meidän koneen netti päätti lopettaa toimintansa. Veljet on sitä yrittänyt saada, mutta tuloksetta.. Noh, päätin siis nyt kyhätä kuitenkin kännykälläni postauksen kasaan ja ilmoittaa että hengissä ollaan :)
Heppailussa on ollut vähän ylä- ja alamäkiä.. Ratsastuskoulun tunneilla menee kivasti ja vuokra puolella on ollut vähän haasteita. Sain nimittäin taas huomata miten huono olenkaan.. Kävin nimittäin nyt lauantaina Terhin yksärillä ja oli muuten ihan kauheaa. En saanut Aatua ravissa millään rennoksi kun omat kädet oli valmentajankin mukaan kuin kuolleet kalat. Olo oli jo niin epätoivoinen että oli jo melkein itku kurkussa kun ei onnistunut vaikka kuinka yritin. Aatulla oli lepopäivä takana ja se päätti vähän "leikkiä" minun kanssa. Terhi kävi sitten Aatun kyydissä ja ohjeistuksen jälkeen menin takaisin. Hetken ajan Aatu meni ihan kivasti, mutta sitten aloin itse jäykäksi.. Sitten Aatulle laitettiin joustochambonit, jotta se saisi tuen jota en itse vielä kykene täysin antamaan. Oi että sitten alkoi sujui. Sain keskittyä käsien paikkaan ihan rauhassa häiritsemättä Aatua. Lopputunnista alkoi jo hymyilyttää kun meni paremmin :) Silti tunnin jälkeen oli vähän surkea olo.. Miten voi mennä niin huonosti..
Noh, mutta tänään maanantaina kävin taas Terhin yksärillä ja Aatulla oli alusta asti joustochambonit. Tänään tuntui jo paljon kivemmalta ja päästiin työskentelemään kunnolla. Aatu on nuori ja sitä kiinnostaisi kaikki mahdollinen mitä ympärillä tapahtuu jotrn piti koko ajan pitää Aatu työn touhussa. Paljon ympyröitä, suunnanvaihtoja ym. Käytiin peruutuksia läpi, mitkä ei meinannut aluksi onnistua mutta lopulta onnistui hyvin. Tehtiin myös pysähdyksiä ja ne onnistuikin mukavasti ilman ongelmia. Ja lopussa laukkasin kulmia ja tein raviin siirtymiä. Olin ihan tyytyväinen tuntiin :)
Pahoittelen jos löytyy kirjoitusvirheitä. Tässä oli vähän enemmän tunti analyysiä lähinnä omista fiiliksistä eikä tunnin tehtävistä. Mitäs tykkäsitte? :)
Voi kuule, nuo on niin tuttuja tunteita! Välillä sujuu mukavasti ja sitten menee pitkään, että mikään ei suju ja tuntuu kuin pitäisi mennä alkeiskurssille uudestaan! Oppimista tapahtuu kuitenkin juuri silloin, kun siltä vähiten tuntuu. Tsemppiä ja hyviä treenejä! T.Tarja
VastaaPoistaKiitos kovasti! Ei pidä kuitenkaan vaipua epätoivoon (vielä) :D
PoistaTreeniä vaan :) mitä enemmän pystyy viettämään aikaa hevosen selässä sitä parempi! Monta kertaa oon itsekin itkua vääntänyt selässä (niin Aatun kuin aiempienkin hevosten) ja aina samasta asiasta eli miks en vaan osaa. Ja aina kun pääsee yhdestä ongelmasta yli niin keskitytään seuraavaan. Tässä lajissa ei tule koskaan valmiiksi.
VastaaPoistaT. Iida
Mä niin tiedän tuon epätoivon, tekis mieli laittaa hevonen makkaraks ja ite siirtyä vaikka huilunsoittoon... Ite oon todennu parhaaks sen et nollaa tilanteen ihan kokonaan. Kävelee vähän aikaa ja miettii ihan muita juttuja ja yrittää sit uudestaan kun on rauhottunut :)
VastaaPoista