Aloitin ratsastuksen 9 vuotiaana ja alkuun vahnemmat osallistui paljonkin minun harrastukseeni. Vanhempani siis kävivät aina mukanani tallilla ja välillä ottivat jopa valokuviakin ja olivat mukana ensimmäisissä "kisoissani".
Sitten pikkuveljeni aloitti tanssiharrastuksensa ja meidän perheen elämä pyöri neljän vuoden ajan tanssin ympärillä. Oltiinpa missä tahansa, milloin tahansa, puheenaiheena: tanssi! Minun harrastus jäi totaalisesti tämän tanssibuumin varjoon ja minua suretti kun vanhemmat ei meinanneet edes muistaa toivottaa onnea kun lähdin ratsastuskisoihin. Eikä vanhempani ole kyllä pitkään aikaan käynytkään katsomassa kisojani, joka ei enää oikeastaan haittaa, koska Aatun kanssa kisatessa Iida tulee olemaan paikalla. Kerran minua harmitti tosi kovasti kun voitin ekaa kertaa estekisat ja palkintojen jaossa ajattelin vain, että vanhempani eivät nähneet sijoitustani..
Kun pikkuveljellä oli tanssikilpailut, oltiin aina koko perhe mukana kannustamassa ja valokuvaamassa, ja kisoja muuten käytiin paljon kiertämässä. Mietin syyksi miksi vanhempani ei koskaan tule katsomaan kisojani sen, että he eivät varmaan tykkää olla ulkona, olla tekemisissä eläinten kanssa, TAI heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta asia ollenkaan. Tanssikilpailuissa saa sentään olla sisätiloissa, on musiikkia ja upeita vaatteita.
Kuten ratsastuksessa myös tanssissa on tasoja A,B,C jne. Kun veljeni harrasti tanssia, äiti tiesi tasan tarkkaan millä tasolla veljeni tanssi. Ja nyt voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että äidillä ei ole mitään hajua millä tasolla minä tällä hetkellä ratsastan tai minkä tasoisia kisoja käyn. Tiedän, että vanhempani ei tiedä hevosista juurikaan mitään saati ratsastuskilpailuista, mutta tuskin tiesivät sen enempää tanssistakaan ennen kuin veli aloitti harrastuksen.
Kun pikkuveljeni tanssiharrastus vaihtui miekkailuun, ja minä sain ihanan vuokraponiinin Aatun niin tilanne on nyt hieman parempi. Pääsen nyt jopa käymään valmentajan yksityistunneilla. Silti vieläkin tuntuu, että vanhempien kiinnostus on pääasiassa veljen harrastuksessa. Etsitään seuraavia miekkailukisoja, hankitaan kisavarusteita. Ja kisavaatteista puheenollen, minulla ei ole vieläkään kisavaatteita, joista olen yrittänyt äidilleni nätisti vihjailla. Aina se puheenaihe vaihtuu. Paras kait säästää rahaa ja ostaa itse..
Yhteen aikaan minua harmitti ja suututti aika kovasti se, että veljen harratus nostettiin jalustalle ja kaikki muu jäi varjoon. En tiedä oliko se lapsellista pahoittaa mieltä asiasta, mutta olisihan se kiva että vanhemmat vähän osoittaisivat kiinnostusta ja tukea minunkin harrastustani kohtaan.
Tässä nyt ajatusteni purku. Millään tavalla ei siis ollut nyt tarkoitus mollata tai vähätellä vanhempiani. Olen kiitollinen vanhemmille, että he ovat maksaneet harrastustani joka on kallis ja olen myös todella kiitollinen kummitädilleni, joka sponssaa minun harrastustani, joka minulle lähellä sydäntä.
estevalkka 2013
Miten teidän vanhemmat suhtautuu/tukee teidän harrastuksiinne?
Ovatko he mukana kisoissasi?
Hyvä teksti! :)
VastaaPoistaVanhempani eivät juuri ole tekemisissä harrastukseni kanssa, mikä välillä harmittaa aika paljon. He eivät ymmärrä esim. sitä, että mun pitää ratsastaa useamman kerran viikossa, jos haluan kehittyä nopeammin ja kisata. Äiti onneksi jonkin verran ymmärtää hevosista, koska on itsekin joskus ratsastanut ja häntä kyllä kiinnostaa, mutta ei sillä silti ole aikaa tulla tallille katselemaan tms :D Iskä maksaa harrastuksen ja olen siitä todella kiitollinen ja ylipäätään kaikesta tuesta, mitä harratukseeni saan. Veljilläni ei ole mitään varsinaisia harrastuksia, joten en tiedä miltä tuntuu, jos oma harrastus "unohdetaan". Todella kurjalta se kuitenkin kuulostaa! :(
Onneksi olen itse tarpeeksi motivoitunut! ;)
Tsempit sulle! :)
Kiitos! Oikeassa olet kehitysjutussa! Isäni kävi kerran katsomassa kun kävin Aatun kanssa yksärillä ja silloin meni juuri tosi huoniOsti ja ajattelin että jospa ne nyt näkisi että tarvitsisi käydä useammin treenaamassa jos haluaa kisaamaan lähteä. Mutta hienoa että sinulla itselläsi motivaatio on korkealla! Tsemppiä sinullekkin ;)
PoistaMeillä meni vähän silleen et vanhemmat kuskas 3-4 vuotta joka ilta tallille oman ponin luokse, niin enää ei oo sit sen jälkeen ollu samanlainen into päällä vaikka harrastusta arvostavatkin ja ovat tyytyväisiä kun nuoruuteni heppojen kanssa vietin enkä tehnyt mitään pahuuksia.... :D
VastaaPoistaLuulen, että teillä on käynyt vähän niinkin että olet ratsastanut niin kauan että vanhemmat ei enää oikein edes tiedosta sitä erikseen lapsensa harrastuksena, kun Emmin ratsastus on jo melkein osa elämäntapaa :)